Vuosi leikkauksesta

Vuosi jalkateräleikkauksestani tuli täyteen 10.9. Kuluneen vuoden aikana toipuminen on edennyt niin, että tärkein asia on nyt selvä: jalka voi paremmin kuin ennen leikkausta.

Pystyn kävelemään jopa 10 000 askelta ilman, että nilkka alkaa kipeytyä. Se tuntuu merkittävältä muutokselta verrattuna leikkausta edeltäneeseen tilanteeseen – ja antaa arkeen aivan uudenlaista vapautta.

Jalkaterä ei silti tunnu vielä täysin omalta. Kantapään ulkosivu on yhä osittain tunnoton, ja isovarpaan tyvessä sekä laajemmin isovarpaan metatarsaaliluun alueella esiintyy edelleen kipua. Onneksi kipu helpottaa, kun hieron aluetta.

Kantapään ulkosivun herkkyys vaivaa erityisesti öisin: pelkkä kosketus patjaan voi tuntua epämiellyttävältä. Siksi sidon nilkan ympärille yöksi ideaalisiteen, joka suojaa aluetta ja tekee nukkumisesta miellyttävämpää.

Kaikesta huolimatta vuoden tärkein havainto on myönteinen: jalka toimii paremmin, kävely sujuu ja suunta on edelleen oikea.

Vuositarkastuksessa ortopedi totesi, ettei kantapään ulkosyrjän alueelle ole enää tehtävissä toimenpiteitä. Hän avasi kuitenkin syyn sille, miksi alueella on kaksi arpea: niiden välissä kulkee hermo, jota leikkauksessa haluttiin varoa vahingoittamasta.

Isovarpaan tyven jatkuvan kivun vuoksi ortopedi päätti ottaa jalasta vielä röntgenkuvan. Hänen tulkintansa oli, että tyvinivelessä näkyy erittäin lievää kulumaa. Itse jäin kuitenkin pohtimaan tätä selitystä, sillä radiologin lausunnossa kulumasta ei mainittu lainkaan. Siksi en ole täysin vakuuttunut siitä, että kipu johtuisi juuri nivelkulumasta. Arvelen, että taustalla voi olla jokin muu syy, ja seuraava askel olikin käynti käyttämäni fysioterapeutin kollegan vastaanotolla. Toivoin, että sieltä löytyisi tarkempi käsitys siitä, mikä kipua ylläpitää – ja ennen kaikkea keinoja sen helpottamiseen.

Uusi fysioterapeuttini arvioi, että isovarpaan tyven kipu tulee vähitellen lievittymään, kun saan lisää voimaa erityisesti pohkeisiin ja opin käyttämään kävellessä koko jalkaterää kantapäästä päkiään asti. Hän kuvasi tavoitteen havainnollisesti: takana kävelevän pitäisi nähdä jokaisella askeleella kengänpohjani. Ajatus on siis saada askellukseen enemmän rullaavuutta ja varmistaa, että jalka tekee työnsä koko liikeradallaan.

Kävelyohjauksen lisäksi fysioterapeutti kehotti ottamaan käyttöön arpiteipin, vaikka leikkauksesta on kulunut jo vuosi. Hän tunnusteli kantapään aluetta ja arvioi, että erityisesti siellä arpiteipistä olisi vielä apua. Lisäksi hän antoi minulle kaksi harjoitetta, joita tulee tehdä kaksi kertaa viikossa. Ensimmäinen on tasapainoharjoittelu ja toinen on päkiänousu: teen kolme kymmenen toiston sarjaa molemmilla jaloilla.

Salilla teen päkiänousut siten, että nostan samalla 15 kilon ohjattua painonnostotankoa. Jos en pääse salille, voin tehdä saman harjoituksen kotona ilman lisäpainoa. Kotiversiossa pidän tennispalloa kantapäiden välissä ja otan tukea esimerkiksi seinästä.

Kuntoutuminen on ollut pitkä prosessi. Vuosi ei näytä riittävän, ja fysioterapeutin mukaan toipuminen voi joissakin tapauksissa viedä jopa kaksi vuotta. Olen silti erittäin tyytyväinen siihen, että leikkaukseen päädyttiin. Tilanne on jo normalisoitunut niin paljon, että pystyin käyttämään avokkaita syyskuun alun rapujuhlissa. Se oli ensimmäinen kerta, kun jalassani oli jotakin muuta kuin lenkkarit, kävelykengät tai sandaalit. Mikä tärkeintä, jalka toimi erinomaisesti eikä avokkaiden käyttö sattunut lainkaan. Kuvasta voi kuitenkin tarkasti katsomalla huomata, että vasen, leikkaamaton jalkani taipuu nilkasta sisäänpäin enemmän kuin leikattu jalka. Tietysti mieleen nousee myös huoli siitä, voisiko vasemman jalan TP-jänne joskus katketa.

Kuten olen aiemmin kirjoittanut, tällä hetkellä suurempi huoleni liittyy kuitenkin toisen jalan polven nivelrikkoon. Leikatun jalkaterän ja polven nivelrikon välillä voi olla yhteys, kuten eräs blogini lukijoista ehdotti. Olen kuitenkin saanut polven jo parempaan kuntoon säännöllisellä jumpalla. Kesällä saamani kaksi pistosta ovat toivottavasti nekin tukeneet kuntoutumista.

Ensi viikolla laadimme uuden fysioterapeutin kanssa saliohjelman polvea varten. Tavoitteeni on vahvistaa polven toimintakykyä ja siirtää väistämättömältä tuntuvaa tekonivelleikkausta mahdollisimman kauas tulevaisuuteen.