10. kuukausi

Jäi kirjoittamatta 9. kuukausi, niin päätin, että joka toinen kuukausi riittää nyt. Tilanne on ennallaan. Minulla on vielä kipua ja jäykkyyttä isovarpaan tyvinivelessä, mutta se on aavistuksen hellittänyt. Tuntemus tosin saattaa liittyä siihen, että minulle syntyi uusi tuki- ja liikuntaelinongelma. Vasen polevni kipeytyi n. kuukausi sitten golfatessa ja pahentui uudella kierroksella pari viikoa sitten niin…

Jäi kirjoittamatta 9. kuukausi, niin päätin, että joka toinen kuukausi riittää nyt. Tilanne on ennallaan. Minulla on vielä kipua ja jäykkyyttä isovarpaan tyvinivelessä, mutta se on aavistuksen hellittänyt. Tuntemus tosin saattaa liittyä siihen, että minulle syntyi uusi tuki- ja liikuntaelinongelma. Vasen polevni kipeytyi n. kuukausi sitten golfatessa ja pahentui uudella kierroksella pari viikoa sitten niin pahaksi, etten kyennyt enää varaamaan jalalle. Polvessa on gradus 3-tasoinen nivelrikko. Se on nyt isompi haaste kuin leikattu jalkaterä. Etureisilihasten vahvistaminen on nyt erityisen tärkeää.

Kävin toukokuun lopulla ortopedilla isovarpaan tyven kivun takia. Hän neuvoi välttämään yhden jalan päkiänousuja harjoitteina. Sen sijaan hän kehotti tekemään kahden jalan päkiänousuja myös siten, että alas tullessa siirrän painoa hiukan enemmän leikatun jalan puolelle. Kun leikkauksesta on kulunut vuosi (syyskuussa), ortopedi arvioi jalan kokonaistilanteen. Hän sanoi nyt, että luudutusimplantti voidaan poistaa, jos on vielä kipua. Fysioterapeutti koosti uudet jumppaohjeet ortopedin kirjausten perusteella (alla).

Screenshot

Kyselin myös tekoälyltä, mitä tehdä. Se antoi yhden uuden vinkin, pohjelihaksen venyttämisen. Olen nyt tehnyt sitä parina päivänä. En uskalla vielä varmasti sanoa, mutta ihan kuin se olisi auttanut. Erityisen iloinen olen siitä, että pääsin kuitenkin viikoksi purjehtimaan, polvikivusta huolimatta. Sain siihen kortisonipiikin ennen purjehdusta. Se jelppasi jonkin verran. Ja sinänsä tietysti hienoa, että leikattu jalkaterä ei ole enää niin heiveröinen kuin viime kesän purjehduksella. Se on itse asiassa jo tosi vahvassa kunnossa.

Comments

2 vastausta artikkeliin “10. kuukausi”

  1. Tiikeri avatar
    Tiikeri

    Hei pitkästä aikaa,
    Onpa ikävä juttu tuo sinun polvivaiva. Se on sinulla ilmeisesti nyt toisessa jalassa kuin mikä leikattiin, ymmärsinkö oikein? Onko lie pitkä toispuoleisuus vaikuttanut, että polvi on rasittunut vielä entisestään?
    Minäkin sain leikkausajan. Elokuun puolivälissä operoidaan. Jännitys lisääntyy täällä siis.

    Semmoinen tuli mulle mieleen kysyä, että sulla kun tehtiin kantaluun uudelleenlinjaus niin onko sulla leikkaamattomassa jalassa neutraali asento vai onko sekin ylipronaatiossa? Oletko kokenut leikkauksen jälkeen (nyt kun toipuminen on edistynyt ja pääset taas liikkumaan) eriparisuutta jalkaterissä? Minulla on molemmissa jalkaterissä ylipronaatio ja joudun käyttämään tulevaisuudessakin tukipohjallisia. Vähän huolettaa se, että onko jalat sitten ihan eripariset kun toinen on suoristettu ja toinen edelleen sisäänpäin kallellaan.

    Mahtaako Sari vielä seurata tätä blogia? Jos satut lukemaan niin olisi kiva lukea miten sinun heinäkuinen leikkaus ja toipuminen on sujunut.

    1. Admin avatar
      Admin

      Hei Tiikeri!
      Kiitos kysymästä, toinenkin jalkani on ylipronaatiossa ja käytän siinä jalassa edelleen tukipohjallista. Leikatussa jalassa en enää tarvitse tukipohjallista, koska jalkaterä on korjattu. Jalat eivät tunnu kuitenkaan eriparisilta.

      Polven nivelrikko tosiaan oireilee juuri leikkaamattomassa jalassa, mutta en usko sen liittyvän toispuoleisuuteen ainakaan enää, kun leikattu jalka toimii hyvin. Siinä on toki vielä treenitarvetta, mutta pystyn käyttämään leikattua jalkaa täysipainoisesti.

      Tsemppiä leikkauksen odotteluun! Toipumismatka on tosi pitkä, vähintään vuoden, mutta leikkaus parantaa jalan ja palauttaa liikuntakyvyn.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *