Miten selvisin hankinnaisen lättäjalkani leikkauksesta
Etsin tietoa lättä/latta/latuskajalan leikkauksesta ennen omaa leikkauspäätöstäni. Varsinkin kokemusperäistä, koko prosessin kattavaa suomalaista tietoa oli vaikeaa löytää. Siksi päätin jakaa oman kokemukseni tästä vaativasta operaatiosta. Toivon, että joku tietoa etsivä löytää tiensä tälle saitille.
-
Kahdeksas kuukausi toi valitettavasti takapakkia. Pääsiäisen jälkeen jalkaterä kipeytyi jalkapöydän päältä, aika lailla juuri luudutuskohdasta ja sen alapuolelta kohti isovarvasta. Olin tehnyt jumppaliikkeitä fyssarin ohjeiden mukaan, mutta silti kävi näin. Yhden jalan päkiällenousut olivat liikaa, vaikka teinkin niitä ohjeen mukaisesti vain kaksi krt viikossa. Tai näin me fyssarin kanssa päättelimme. Olen nyt lopettanut lähes kaikki…
-
Seitsemäs kuukausi sujui mukavasti sekä Espanjassa, Etelä-Suomessa että pääsiäisen aika Lapissa. Espanja oli IHANA. Olin niin odottanut aurinkoa ja toimettomuutta. Sain viikoksi molemmat. Ja yhden golfkierroksen autolla. Lapissa en päässyt laskettelemaan, kun en uskaltanut ujuttaa jalkaa monon sisään. Jalkaterä kuitenkin vielä turpoaa rasituksesta ja pelkäsin, etten saa jalkaa monosta ollenkaan pois. Muuten pääsin kyllä lumikenkäilemaan,…
-
Kuudes kuukausi leikkauksesta käynnistyi, kun olin työmatkalla Meksikossa. Olin niin iloinen, että pääsin lähtemään tälle kolmen viikon Amerikan-kierrokselle, koska juuri ennen matkaani jalka oli kipeytynyt liiallisesta kävelystä ja jouduin itse asiassa siirtämään lähtöäni melkein viikolla eteenpäin. Lähdin Atlantin ylitykselle kyynärsauvoihin tukeutuen. Otin tosissani päivittäisen, fysioterapeutin asettaman askelrajoituksen, joka oli aluksi 4600 askelta. Nostin sitä viikottain…
-
Aikalailla samana päivänä, kun leikkauksesta oli kulunut 4 kk, jalka kipeytyi oikein kunnolla. Kipu ei ollut ollenkaan samanlaista kuin aiemmin. Kuvailen sitä rasituskivuksi, jossa jalkaterän lihakset ovat saaneet tarpeekseen liikunnasta. Aamulla ei ollut yhtään kipua, mutta päivän mittaan jalalle astuminen oli aina vain hankalampaa. Yhtenä iltapäivänä rukoilin, että saisin auton parkkiin lähelle kotiamme. Onneksi paikka…
-
Vihdoin alkaa näkyä valoa tunnelin päässä, vaikka 4. kuukauden alkupuolella tulikin takapakkia. Pidin lääkinnällistä tukisukkaa kipulääkärin ohjeen mukaisesti siten, että vedin sukat jalkaan heti aamulla ennen kuin nousin sängystä. Näin turvotus laski, mutta samalla kipu muutti muotoaan. Sen lisäksi, että tunsin sekä jalkapöytään että nilkan ulkosyrjään asennetut implantit, nilkan ulkosyrjä kipeytyi niin pahasti, etten kyennyt…
-
Tämä päivitys meni hiukan pitkäksi. Työt vievät liikaa aikaa. En kuitenkaan ole vielä kunnossa. Jalkaterä kipuilee edelleen, mutta Targiniq-opiaattia on vähennetty 2/3:aan. Olen selvinnyt vähennyksestä hyvin. Kipulääkäri on empaattinen ja ymmärtää kipuiluni toisin kuin ortopedi. Fysioterapeutin mukaan olen edistynyt hyvin, täysin aikataulussa. Tässä vaiheessa olen jo jättänyt kävelysauvat kokonaan pois, vaikka yhden kerran kadutti, kun…
-
Taitaa vihdoin olla aika palauttaa suihkutuoli Helsingin Apuvälinepalveluihin. Tämä käsinojallinen kappale on palvellut minua hyvin. Nyt pystyn jo seisomaan suihkussa, joten tuolillekaan ei ole enää käyttöä. Luovutan sen iloisena seuraavalle tarvitsijalle. Hienoa, että Helsinki tarjoaa tällaisen palvelun. Ennen leikkausta ei olisi tullut mieleenkään jatkaa neuletyötä, jonka aloitin vuonna 1990. Niin kuitenkin kävi. Kaivelin kätköistäni 35…
-
Yhdeksäs viikko leikkauksesta alkoi ensimmäisellä täysin kivuttomalla päivällä. Toki paikoitellen tunsin kipua, erityisesti implanttien kiinnityskohdissa. Tunne oli silti upea, jalkaterä ei ollut enää tulessa. Aiempina päivinä oli vielä ollut jonkin verran särkyä erityisesti jumppaliikkeiden jälkeen tai iltaisin. Silloin otin käyttöön nilkan kylmäkompression, jonka olin vartavasten tilannut jo pari viikkoa aikaisemmin. Nilkkatuen sisällä on geelityyny, joka…
-
Kahdeksannella viikolla tapasin kipulääkärin kasvokkain. Hän teki kaikenlaisia kokeita (kylmä, pehmeä, pistävä) jalkaterälle. Hän oli hiukan huolissaan jalkaterän tumman violetista väristä. Kerroin, että ortopedi oli sanonut värin olevan ihan normaali. Se tulee poistumaan, kun liikkuminen normalisoituu. Tunnin kestäneen vastaanoton päätteeksi
-
Valtava helpotuksen tunne valtasi minut, kun kipulääkäri soitti seitsemännen viikon ensimmäisenä päivänä. Olin odottanut hänen soittoaan kokonaisen viikon. Tuossa vaiheessa olin jo todella uupunut, ja olin ortopedin pyynnöstä huolimatta ollut suoraan sähköpostitse yhteydessä tähän kipulääkäriin. En halunnut enää vain odottaa. Epätietoisena siitä, vastaako kipulääkäri sähköpostiini
