Kahdeksannella viikolla tapasin kipulääkärin kasvokkain. Hän teki kaikenlaisia kokeita (kylmä, pehmeä, pistävä) jalkaterälle. Hän oli hiukan huolissaan jalkaterän tumman violetista väristä. Kerroin, että ortopedi oli sanonut värin olevan ihan normaali. Se tulee poistumaan, kun liikkuminen normalisoituu. Tunnin kestäneen vastaanoton päätteeksi kipulääkäri sanoi, että hän on edelleen sitä mieltä, että kipuni on nosiseptiivistä eli ns. normaalia kudosvauriokipua. Kipu tulee ajan kanssa väistymään.
Lääke-cocktailiini lisättiin normaalisti epilepsian hoidossa käytetty lääke (Pregabalin 25 mg) ja muiden lääkkeiden pitoisuuksia kasvatettiin (Noritren)tai pienennettiin (Targiniq). Lääkäri kehotti myös kokeilemaan kompressiosukkaa, koska se vähentää turvotusta ja siten kipua. Lisäksi hän kysyi, olenko kuullut TENS-laitteesta. Sattumalta minulla on tämä laite kotona. Poistuin vastaanotolta helpottuneena apteekin ja pullapuodin kautta kotiin.
Ensimmäisen Pregabalin 25mg lääkkeen ottamisen jälkeinen aamu tuntui ihmeelliseltä. Siinä oli viitteitä siitä, millainen olen normaalisti. Yritin vetää jalkaani kompressiosukat, jotka olivat tallessa ajalta, jolloin tarvitsin niitä toisen jalkateräni metatarsaaliluun murtuman jälkeen. En saanut puettua aitoja kompressiosukkia, koska ne olivat mielettömän tiukat ja jalkaterä oli edelleen varsinkin kantapäästä hellänä. Vedin jalkaani seuraavaksi tiukimmat sukat, jotka kotoa löysin. Kokeilin myös kipulääkärin kehotuksesta TENS-laitetta, jonka olin jo monta vuotta sitten tuonut Yhdysvalloista. Lääkäri kehotti asettamaan anturit säärelle, ei suoraan kipeille alueille. Ja kyllä, laitteen käyttö on vähentänyt kipua. Ja luulenpa, että erityisesti tukisukan käyttö on auttanut.
Pidin edelleen kirjaa kivun voimakkuudesta. Viidentenä päivänä kipulääkärin tapaamisen jälkeen olin lähes kivuton. Sitten rupesin liikkumaan enemmän, kävin seuraavana päivänä mm jalkaisin ja omilla, normaaleilla lenkkareillani kaupassa. Tämä muuvi sekoitti toipumistani. Siitä kerron seuraavassa artikkelissani.
Vastaa