Viikot 11-12

Tämä päivitys meni hiukan pitkäksi. Työt vievät liikaa aikaa. En kuitenkaan ole vielä kunnossa. Jalkaterä kipuilee edelleen, mutta Targiniq-opiaattia on vähennetty 2/3:aan. Olen selvinnyt vähennyksestä hyvin. Kipulääkäri on empaattinen ja ymmärtää kipuiluni toisin kuin ortopedi. Fysioterapeutin mukaan olen edistynyt hyvin, täysin aikataulussa. Tässä vaiheessa olen jo jättänyt kävelysauvat kokonaan pois, vaikka yhden kerran kadutti, kun…

Written by

admin

in

Tämä päivitys meni hiukan pitkäksi. Työt vievät liikaa aikaa. En kuitenkaan ole vielä kunnossa. Jalkaterä kipuilee edelleen, mutta Targiniq-opiaattia on vähennetty 2/3:aan. Olen selvinnyt vähennyksestä hyvin. Kipulääkäri on empaattinen ja ymmärtää kipuiluni toisin kuin ortopedi. Fysioterapeutin mukaan olen edistynyt hyvin, täysin aikataulussa. Tässä vaiheessa olen jo jättänyt kävelysauvat kokonaan pois, vaikka yhden kerran kadutti, kun jalkakäytävä oli sateen ja pikkupakkasen jälkeen jäässä.

Artikkelin kuva on otettu J. Karjalaisen konsertista Helsingin Kulttuuritalolla 29.11. Oli todella hieno kokemus. Mieleeni on jäänyt mm yksi hänen spiikkinsä ennen kuin hän esitti ”Villejä lupiineja”: lupiinit pitää viranomaisten käskystä hävittää, ja nyt niitä on revitty oikein olan takaa, mutta moottoriteitä saa rakentaa – koska niiden määrää aletaan vähentää? (vapaa muistelo hänen spiikistään)

Comments

5 vastausta artikkeliin “Viikot 11-12”

  1. Sini avatar
    Sini

    Hei, olen mielenkiinnolla lukenut päivityksiä operaatiostasi ja kuntoutumisesta. Itselläni korjattiin jalan ryhti kantaluun siirrolla, tibialis posterior jänteen siistiminen sekä pohjelihaksen vapautus leikkauksella nyt marraskuussa -25 eli kole/neljä viikkoa sitten. Olen 35 v ja ikäni toinen jalkaterä on ollut matalaryhtinen lapsuudesta asti, mutta kuitenkin suht. toimiva. Nuoruudessa käytin henkilökohtaisia tukipohjallisia. Raskauksien jälkeen jalkaterä alkoi vaivata ja vuosi sitten jalka alkoi äkisti ilman vammaa turvota ja ponnistus voima hävisi. Tb jäänteessä ei näkynyt mri kuvassa varsinaista repeämää, mutta nesteilyä. Keväällä kävin vihdoin ortopedilla ja päädyttiin leikkaukseen. Vielä en ole nähnyt leikkaavaa lääkäriä, joten tarkkaan en tiedä miltä jänne vaikutti. Kantaluuhun laitettiin siis ruuvit. Avattava kipsisaapas on ollut nyt kävelykeppien kanssa, kivut alkupäivien jälkeen hyvin maltilliset ja reilun ekan viikon jälkeen en ole syönyt lääkkeitä. Nyt ehkä viime päivien aikana kun olen ollut enempi pystyssä yms. niin jänteen seudussa kipuilua, kantapäähän on vielä kihelmöivä hermotuksesta. Jalkaterä ja varpaat herkästi sinertävä.

    Kiva, jos edelleen jaksat kirjoitella kuntoutumisesta. Itseäni kovasti kiinnostaa kuinka jalkaa lähdetään kuntouttamaan, ensi viikolla tapaan kirurgin, fyssarin ja kuvataan jalka. Minulla on myös luotto jalkaterapeutti, jonka vastaanotolle ajattelin taas hakeutua, kunhan saan varausluvan.

    Vastaa
    1. admin avatar
      admin

      Sini,
      olipa kiva saada ensimmäinen kommentti blogiini! Niin hienoa, että tästä on ollut sinulle hyötyä.
      Olet niin nuori, että toivut todennäköisesti nopeammin kuin minä. Ja upeaa, että kipusi ovat vähentyneet.
      Kuinka monta implanttia sinulle asennettiin? Laitettiinko vain kantapäähän implantti vaiko muuallekin?
      Lupaan jatkaa kirjoittamista nyt, kun sain palautetta!

      Vastaa
      1. Sini avatar
        Sini

        Aika vähän tästä aiheesta löytyy kokemuksia tai kirjoituksia. Tarkkaa leikkauskuvausta en vielä itseasiassa tiedä. Kirurgin teksti ei ole noussut omakantaan ja näen leikkaavan lääkärin vasta ensi viikolla ensimmäisen kerran operaation jälkeen. Kantapäässä kaksi reikää” eli olisko kantaluu kiinnitetty kahdella ruuvilla. Jänteisiin ei tarvittu siirrennäistä pikkuvarpaiden jänteestä, se oli vara suunnitelma, mikäli tb-jänne/springligamentti olisi ollut niin heikko. Mutta tarkemmin tosiaan kuulen ensi viikolla.

        Vastaa
    2. Tiikeri avatar
      Tiikeri

      Hei, on täällä muitakin lukijoita! 🙂 Täällä yksi leikkausta odottava 53 v. Oikea jalka operoitiin jo 2011, vasen alkanut vaivata enemmän parina viime vuotena. Marraskuussa vihdoin aloin edistää asiaa, että vasenkin korjattaisiin. Minun ongelmien aiheuttajana os tibiale externum -lisäluut ja ylijoustava sidekudosrakenne ja sitä myöten lattajalat. Ekassa leikkauksessa riitti ylilukuisen luun poisto ja tibialis posterior -jänteen kiristys. Lattajalka ei sillä korjaantunut, mutta kipuilu leikatussa jalassa on nykyisin paljon vähäisempää kuin leikkaamattomassa vasemmassa.
      Ponnistusvoimaa on vielä vasemmassa jonkin verran jäljellä. Menen tammikuussa magneettikuvaan, sitten selviää mikä on jänteen kunto. Siitä sitten toivottavasti leikkausjonoon.
      Toipumisaika oli ensimmäisen leikkauksen jälkeen pitkä. Vasempaan jalkaan tarvitaan ehkä invasiivisempi leikkaus kun olen vanhempi ja painavampi kuin 13 v sitten… Jonkin verran kulumaakin jo näkyi röntgenkuvassa. Vähän kyllä pelottaa että miten siitä toipuu.
      Kiitos vaivannäöstäsi tämän toipumispäiväkirjan kanssa. Tästä on kyllä apua ja vertaistukea samojen vaivojen kanssa eläville!

      Vastaa
      1. admin avatar
        admin

        Tiikeri,
        Onpa mukava kuulla, että sinua on kiinostanut tämän blogin lukeminen! Sinulla on siis jo aiempi kokemus tämäntyyppisestä leikkauksesta. Ajattelen itse niin, että lääkärin suositellessa leikkausta, siihen on järkevää mennä. Minulla oli sillä tavalla selkeä tilanne, että tibialis posterior-jänne oli poikki, joten leikkaus oli ainoa vaihtoehto. Jos joudun toisen jalan kanssa leikkaukseen, niin menen, mutta vaadin kipulääkärin konsultaation, jos käy samalla tavalla kuin tässä ensimmäisessä leikkauksessa. Rauhallisin mielin vain eteenpäin! Ihanaa, että kipuja aiheuttavia lattajalkoja osataan nykyään hoitaa näin hyvin.

        Vastaa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

More posts