Ompeleet poistettiin tasan kaksi viikkoa leikkauksen jälkeen. Jännitin proseduuria etukäteen, koska iho oli edelleen kosketusherkkä. Ihan turhaan jännitin, hoitaja napsaisi hellävaraisesti pois kaikki 55 tikkiä. Muutama ompele oli lonkassa, josta oli lainattu luuta, ehkä uuden kantapään rakentamiseen. Nämä lonkan pehmytkudoksessa olleet ompeleet eivät häirinneet minua ollenkaan. Hädin tuskin edes huomasin niitä.
Sain luvan ottaa viimeisetkin haavalaput pois kolmantena päivänä ompeleiden poistosta ja luvan suihkuttaa jalkaterää, mielellään 2-3 minuuttia. Kotiin tullessa siirryin parvekkeelle nauttimaan syyskuun viimeisen päivän lämpimästä auringonpaisteesta.
Päivä ompeleiden poiston jälkeen jalkaterä oli aivan hirvittävän kipeä ukkovarpaan tyvestä ja jalkaterän päältä. Kipu oli polttavaa ja kiristävää. Sain ortopedilta reseptin toisenlaisista kipulääkkeistä, Tramalista. Sisareni kiikutti ne apteekista ja jäi pitämään seuraa, kun otin ensin yhden ja puolen tunnin kuluttua toisenkin kapselin. Vaikutus poikkesi Panacodista, pääni meni pyörälle ja pelkäsin, että lääke ei sovi minulle. Kipuun tämä lääke auttoi kyllä paremmin kuin Panacod. Ortopedi vakuutti, että lääke on turvallinen. Yöksi uskalsin ottaa silti vain yhden kapselin ja Burana 600 mg. Nukuin melko hyvin.
Seuraavana päivänä pyysin kuitenkin vielä uuden reseptin Panacodista, koska se ei aiheuta huimausta ja pyörrytystä. Apteekissa myytiin rinnakaisvalmiste, koska Panacod oli tukustakin loppunut. Rinnakkaisvalmisteen kapseli oli karheampi ja siksi minun oli vaikea nielaista sitä.
Kävimme katsomassa tyttären kuuden päivän ikäistä poikaa ja ajoimme samalla reissulla käymään mökillä, joka on noin tunnin ajomatkan päässä. Jälkikäteen ajatellen näitä reissuja ei olisi kannattanut tehdä. Vaikka matkustin takapenkillä jalka suorana ja mökilläkin liikuin vain hiukan, kipu yltyi todella pahaksi. En tajunnut ottaa särkylääkkeitä mukaan. Kuvittelin, että reissut kestävät vain muutaman tunnin. Lääkkeiden ottoväli kasvoi kuitenkin 7-8 tuntiin enkä saanut kipua enää kotiin tultua hallintaan särkylääkkeillä ja kylmäpakkauksilla. Olin kuitenkin iloinen saasessani tuoda chili-pensaan kaupunkikotiin.
Lähetin sähköpostia ortopedille myöhään tuona perjantai-iltana ja pyysin häntä järjestämään Walker-kengän kipsisaappaan sijaan (https://kir-fix.fi/kauppa/aircast-airselect-standard-walker-ortoosi/). Seuraavan yön yritin nukkua kipsisaappaalla laittamalla jääpakkauksen jalkaterän päälle, mutta ei siitä mitään tullut. Tuona yönä nilkkaani tuki pelkästään ideaaliaside, lääkärin luvalla.
Walker osoittautuikin hyväksi valinnaksi. Jalkani oli kyllä ihan yhtä kipeä kuin kipsisaappaassa, mutta sain mahdutettua kaksi kylmäpakkausta pehmeän sisäsaappaan sisään. Tällä taktiikalla, ja vaihtamalla Tramal+Burana-yhdistelmään sekä poistamalla kovan ulkosaappaan yöksi, sain nukuttua paremmin. Herätessäni yöllä vaihdoin saappaan sisään uudet jääpakkaukset, jotka olivat valmiina kylmälaukussa sängyn vieressä. Sairaalassa saamassani ohjeistuksessa ei kerrottu, pitääkö ulkosaapasta käyttää koko ajan (olisi pitänyt!). Olin niin kipeä, etten itse asiassa jäänyt pohtimaan asiaa sen enempää vaan tuin nilkkaa vain ideaalisiteellä ja pehmeällä sisäsaappaalla. Tällä tavalla, ja vahvemmilla särkylääkkeillä, sain joten kuten nukuttua.
Vastaa