Kahdeksas kuukausi toi valitettavasti takapakkia. Pääsiäisen jälkeen jalkaterä kipeytyi jalkapöydän päältä, aika lailla juuri luudutuskohdasta ja sen alapuolelta kohti isovarvasta. Olin tehnyt jumppaliikkeitä fyssarin ohjeiden mukaan, mutta silti kävi näin. Yhden jalan päkiällenousut olivat liikaa, vaikka teinkin niitä ohjeen mukaisesti vain kaksi krt viikossa. Tai näin me fyssarin kanssa päättelimme. Olen nyt lopettanut lähes kaikki jumppaliikkeet, teen vain tasapainoilua yhdellä jalalla ja hieron jalkaterää. Kipu ei onneksi ole samanlaista kuin syksyllä, mutta ei tämä jäykkyys kivaltakaan tunnu. Tunne kohdentuu erityisesti isovarpaan tyveen.
Kantapään ulkosyrjä ei vieläkään tunnu ollenkaan omalta. Tunnottomuus, niin oudolta kuin se kuulostaakin, on ikävä tunne. Elän kuitenkin toivossa, että tunto vielä palaa niin kuin se on palannut minulla muidenkin leikkausten jälkeen. Voi kyllä mennä joitakin vuosia, että niin käy.
Jos tämä jalkapöydän jäykkyys ei katoa/vähene, niin menen ortopedin pakeille kesäkuussa. Hänen on keksittävä tähän ratkaisu. Ehkä erilaisia jumppaliikkeitä tai hierontaa? Kävin jo jalkahieronnassa, mutta se toi vain hetkellisen avun. Maallikkona mietin, että metallilevyn ja ruuvit voisi poistaa, ehkä se auttaisi. Tutkimustulosten mukaan miehiltä poistetaan luutumisen jälkeen näitä implantteja useammin kuin naisilta. Mistähän se johtuu?