Yhdeksäs viikko leikkauksesta alkoi ensimmäisellä täysin kivuttomalla päivällä. Toki paikoitellen tunsin kipua, erityisesti implanttien kiinnityskohdissa. Tunne oli silti upea, jalkaterä ei ollut enää tulessa. Aiempina päivinä oli vielä ollut jonkin verran särkyä erityisesti jumppaliikkeiden jälkeen tai iltaisin. Silloin otin käyttöön nilkan kylmäkompression, jonka olin vartavasten tilannut jo pari viikkoa aikaisemmin. Nilkkatuen sisällä on geelityyny, joka jäähdytetään jääkaapissa (jäähdytin sitä myös pakastimessa, vaikka ohjeessa lukee nimenomaan jääkaappi). Tuen sisällä on ilmapussit, joihin voi pumpata ilmaa sopivassa määrin mukana tulevalla pumpulla. Kompressio auttoi hetken, mutta olisin toivonut sen pysyvän pitempään kylmänä. En useinkaan ehtinyt nukahtaa ennen kuin sen teho lakkasi.
Anopin kehotuksesta hankin kipujen keskellä myös laser-laitteen. Hän on saanut siitä apua nivelrikkokipuihinsa. Rupesin käyttämään sitä 1-2 kertaa päivässä. Suuntaan lasersäteen arpeutuneille haavoille. Maksimiaika on kuusi minuuttia. Tämän tulisi nopeuttaa kudosvaurioiden paranemista. Toivon niin.
Fysioterapeutti oli tyytyväinen edistymiseeni ja antoi uudet liikkeet. En pystynyt tekemään liikkeitä jokaisena päivänä kahta kertaa. Silloin otin käyttöön kipulääkärin ehdotuksen. Hänen mukaansa pystymme huijaamaan aivojamme uskomaan, että harjoitamme leikattua jalkaa pitämällä peiliä jalkojen välissä ja tekemällä liikkeitä terveellä jalalla. On tärkeää katsoa pelikuvaa, kun tekee jumppaliikkeitä. Kun korkeasti koulutettu anestesiologi sanoo näin, niin onhan se uskottava.
Isänpäivä osui tälle ajanjaksolle. Juhlistimme sitä läheisessä ravintolassa uuden isoisän ja uuden isän kanssa. Päätimme aterian ihanaan uunijäätelöön. Kävelin molempiin suuntiin tavallisilla lenkkareilla yhteensä n 500 metriä eikä illalla ollut yhtään enempää kipua kuin aikaisempina iltoina. Toki vielä pidin mukanani kävelysauvoja. Tukeuduin niihin erityisesti paluumatkalla, jotta jalka ei kipeytyisi liikaa,