Miten päädyin leikkauspöydälle 10.9.2025 lattajalan/latuskajalan takia? Prosessi oli melko pitkä. Ensimmäisen kerran huomasin ongelman oikeassa nilkassani viime marraskuussa työmatkalla Afrikassa. Astuminen sattui. Minulle tehdyt tukipohjalliset eivät olleet koko ajan käytössä – en esimerkiksi pystynyt käyttämään niitä sandaaleissa. Ehkä se vaikutti oikean jalan kipeytymiseen. Paikalliselta lääkäriltä saamani tukiside auttoi.
Vasta toukokuussa, puoli vuotta Afrikkaan suuntautuneen työmatkan jälkeen, huomasin, etten pääse nousemaan oikean jalan varpaille. Pistin sen kuitenkin vain huonon lihaskunnon piikkiin. Olin jo pitkään ollut aikeissa palata kuntosalille ja hankkia taas henkilökohtaisen valmentajan. Toukokuun edetessä nilkka oli iltaisin kipeämpi ja kipeämpi. Ensin sisäsyrjältä, mutta kohta myös ulkosyrjältä. Olin melko varma, että nilkassani on nivelrikko kuten oikeassa ranteessani. Menin ortopedille, joka määräsi minut nilkan magneettikuvaan. Ja olkapään röntgen-kuvaan. Valitin siis samalla käynnillä sekä oikeaa nilkkaa että vasenta olkapäätä, joka oli jo pitempiaikainen ongelma. Olkapää alkoi mennä toistuvasti sijoiltaan jo 30 vuotta sitten onnettomuuden jälkeen. Se korjattiin onnistuneesti silloin, ja vielä puhdistettiin toisessa leikkauksessa lähes 10 vuotta sitten. Sittemmin sitä on alkanut särkeä.
Ortopedi soitti tuloksista ja kertoi, että olkapääni korjaantuu tekonivelellä. Hän kuitenkin suosittelee sitä vasta, kun on leposärkyä. Minulla on sitä vain öisin, jos satun kääntymään kipeän olkapään puoleiselle kyljelle. Päätin olla tekemättä tälle asialle nyt mitään. Nilkan magneettikuvassa ei sittenkään näkynyt nivelrikkoa. Sen sijaan tibialis posterior (TP)-jänne oli poikki ja sen myötä jalkaholvi oli romahtanut. Diagnoosina oli hankinnainen lattajalka/latuskajalka. Hän neuvoi minua varaamaan ajan jalkateräspesialistille.
Varasin ajan kahdelle erikoislääkärille. Halusin kaksi eri mielipidettä, koska ymmärsin, että kyseessä on laaja ja hankala operaatio. Mietin, josko kuitenkin selviäisin ilman leikkausta. Monilla ihmisillä on lättäjalat, joko jo lapsesta lähtien tai sitten näin aikuisena hankitut latuskajalat, mutta he eivät kärsi niistä. Minun kohdallani tilanne oli kuitenkin erilainen. En pystynyt enää kävelemään kunnolla. Olin järkyttynyt, kun ensimmäinen ortopedi sanoi, että ainoa hoitokeino on leikkaus – jalkaterän laaja leikkaus, jossa paitsi rakennetaan uusi jänne pikkuvarpaiden toisesta jänteestä, niin myös kantaluu halkaistaan ja siirretään oikeaan asentoon. Toinen erikoislääkäri oli samaa mieltä, mutta lisäsi leikkauskirjoon myös ensimmäisen tarsometatarsaalinivelen (TMT1) luudutuksen, koska jalkapöytäni niveleni ovat niin joustavat. Tämä luudutus parantaisi leikkauksen onnistumistodennäköisyyttä, Pelkkä TMT1:n luudutus olisi jo merkittävä leikkaus, mutta minun kohdallani vain osa toimenpidettä. Siksi leikkaus tulisi kestämään useita tunteja.
Ortopedi määräsi otattamaan myös röntgenkuvat jalasta, pelkät magneettikuvat eivät riitä. Kuntoutuminen leikkauksesta kestäisi 9-12 kk. Ja vielä, leikkaus kannattaa tehdä ennen kuin nilkkaan syntyy nivelrikko. Se syntyisi vääjäämättä lattajalan takia. Jos nivelrikko ehtii syntyä, ainoa hoitokeino olisi nilkan jäykistysleikkaus. Se veisi jalkaterän sivusuuntaisen liikkeen kokonaan pois. Valitsin ortopedikseni jälkimmäisenä tapaamani naislääkärin, joka lisäsi leikkauskokonaisuuteen myös tukipisteen rakentamisen isovarpaan tyveen. Olin epävarma ensimmäisestä tapaamastani lääkäristä. Hänen mukaansa voidaan tehdä nilkan jäykistysleikkaus, jos tämä leikkaus epäonnistuisi. Olin toivonut, että ortopedi miettisi vain, miten hän saa lattajalkaleikkauksen onnistumaan.
Molemmat erikoislääkärit toimivat yksityisissä sairaaloissa. Toinen heistä leikkaa myös julkisella puolella. Kysyin häneltä, voinko päästä julkiselle puolelle operoitavaksi. Hän sanoi, että ilman muuta, mutta jono on yli vuoden pituinen. Luotan Suomen erikoissairaanhoitoon. Yritän aina päästä sinne hoidettavaksi, mutta jonotusaika tuntui liian pitkältä. Olin jo alkanut hiukan ontua. Mietin, etten pysty odottamaan yli vuotta. Niinpä päätin investoida itseeni ja teettää leikkauksen heti kesän golfkauden jälkeen vain kolmen kuukauden odotuksen jälkeen. Syksymmällä olisi kylmenevien säiden takia pienempi riski saada haavainfektio. Niiden hoitaminen saattaa kestää todella pitkään ja hoitoon sisältyy usein haavan aukaisu. Leikkauspäiväksi sovittiin 27.8.2025. Näin jälkikäteen voin sanoa, että ei siitä golfistakaan oikein mitään tullut kipeän nilkan kanssa.
Vielä leikkauspäätöksen jälkeenkin kyselin ystäväni ystävältä, joka on eläköitynyt ortopedi, olenko tehnyt oikean valinnan. Halusin valita Suomen parhaimman jalkateräspesialistin. Onneksi tämä vanhempi ortopedi piti valitsemaani lääkäriä toiseksi parhaana valintana. Hän asetti vain erään mieslääkärin valitsemani naislääkärin edelle. Oletin kuitenkin, että kyse oli vain nk mieslisästä. Niinpä päätökseni piti, koska vain parhaimmat naiset voivat pärjätä niin miesvaltaisella alallla kuin mitä ortopedia edelleen on. Lisäksi ihana työterveyshoitajani kehui valitsemani ortopedin maasta taivaaseen. Hän sanoi, että kaikkihan jonottavat pääsyä juuri tälle lääkärille.
Vastaa